Saunassa

Eilen alkoi tuntua siltä, että haluaisin kokeilla taas saunassa käyntiä pitkästä aikaa. Edellinen kerta oli noin kahden minuutin istuminen joulusaunassa, jonka jälkeen pää ei enää kestänyt. Sitä ennen kävin ennen sädetyksen alkamista ja olin liian kauan. Seuraavana päivänä tuli iso kouristuskohtaus ja vaikka nämä kaksi asiaa eivät mitä luultavimmin liittyneet toisiinsa, jäi saunaa kohtaan jonkinlainen kammo. Tulimme saunomaan vanhemmilleni, koska täällä on niin paljon parempi sauna (puulämmitteinen, suurempi, ilmavampi) meidän kuumioon nähden ja kyllä me aika pitkään saunassa viihdyimme. Tosin minä lähinnä makasin lauteilla ja saunan ovi oli lähes koko ajan auki. Mutta eipä tavoitteena ollutkaan saattaa itseään pyörtymispisteeseen. Jaksoin saunan jälkeen pestä vielä Iidankin tukan ja putsailla punkan Iidan avustuksella. No nyt särkee hieman päätä, mutta täytyyhän saunomisella pieni hinta olla. Joka tapauksessa iloitsen kokemuksesta, sillä olin jo pelännyt, etten enää lainkaan pysty käymään saunassa. Siinä olisi mennyt mökkeilynkin yksi suurimpia huveja, sillä rantasauna lämpiää siellä joka ilta. Niskakin on tosin taas melkoisen jumissa, joten ehkäpä päänsärky johtuu osittain siitä.

Päivä meni kotona aika rauhallisesti. Mitä Iida nyt sai itse kehitetyn vonkunaraivarin, kun en heti totellut häntä. Yritin selittää, että kun pyytää nätisti, äiti tottelee miluummin kuin itkuhuutoa, johon ei kuulu lainkaan puhetta. Ohjeistus meni tänään kuuroille korville. On se joskus toiminutkin.

Jo eilen illalla Iida ilmoitti haluavansa isulle yökylään. Minä ehdin jo iloita siitä, että pääsen viettämään rauhallista elokuvailtaa Mikon kanssa kahdestaan, mutta tämä ei kuulunut tietenkään Iidan suunnitelmaan (tästä poden joskus huonoa omaatuntoa, kuinka mieluisia Iidan yökyläilyt ovat minulle). Isulle yökylään meneminen on Iidan ja äidin yhteinen juttu. Joten täällä ollaan. Onhan mulla sentään oma huone käytössä.

Mikon kanssa käytiin kävelyllä täällä vanhempieni asuntoalueella. 3,2 km hyvin reipasta sauvakävelyä aikamoisessa tuulessa. Hieman valmiiksi väsyneet jalat väsyivät ainakin entisestään. Muutenkin menin kuntoni äärirajoilla. Olosuhteet ja sauvat tekivät matkasta aika paljon raskaamman kuin aikana ennen sauvoja. Sauvat myös ajavat jostain syystä kävelemään huomattavasti nopeampaa kuin aiemmin.

Tänään seurailin myös elimistön pH:ta liuskoilla. Periaatteessa aika neutraalissa mennään, mutta liuskojen mukana tulleen käyrän jakauman mukaan arvot olivat normaalin jakauman happamassa päässä, joten mitään pelkoa liiallisesta emäksisyydestä ei ole. Syön kuitenkin kalaa ja viljatuotteita nykyään sen verran paljon, että niiden happamoittava vaikutus ehkäisee liian emäksisyyden. Näin ollen huono-oloteorianikin on varmaan todella kaukaa haettu. Toisaalta tilanne on luultavasti aiemmin ollut reippaasti happamen puolella, joten sinänsä voihan siinä jotain pientä totuuttakin olla. Sääli, etten silloin aluksi ymmärtänyt, että on edes mahdollista mitata kehon pH -arvoa. Olisihan se ollut mielenkiintoinen tieto.