Syyllisyys syömisestä

Tämä on tie, jota en voi jatkaa. Syyllisyyden poteminen jo menneestä mässäilystä. Lueskellesani Anticancer-kirjaa, mieleeni pilkahtelee jatkuvasti kysymys "Miksi ihmeessä minun täytyi lohtusyödä sokeria koko joulun aika ja kemosädeterapia aika?". Kemoterapian vaikutus on heikompi, jos syö samalla valkaistua sokeria ja puhdistettuja vehnäjauhoja.

No seuraavaksi sitten olen potenut huonoa omaatuntoa siitä, että hurahdin ensin raakaruokaan, vaikka en ollut lukenut vielä ainoatakaan syöpäravitsemukseen liittyvää kirjaa. Raakaruoka on sinänsä aivan hyvä juttu, mutta Hellattoman kokin ruokaohjeissa käytetään paljon kasviöljyjä, jotka ovat todella huonoja rasvahappokoostumukseltaan kuten seesaminsiemenöljyä. Tämän vuoksi meille on nyt kertynyt pari pulloa öljyjä, joita en halua enää laittaa suuhuni. Anticancer-kirjasta kävi ilmi, että yksi suurimpia syitä lihavuuden yleistymiseen rasvojen kulutuksen vähentymisestä huolimatta on omega-3 ja omega-6 rasvahappojen suhteen vääristyminen ravinnossa. Hyviä öljyjä olisivat oliiviöljy ja pellavansiemenöljy. Rypsiöljyn rasvahapposuhde oli vain vähän huono (1:3) verrattuna esimerkiksi auringonkukansiemenöljyyn (1:70). Onneksi Mikko lohdutti, ettei mikään öljy meillä mene hukkaan, koska kaikelle löytyy käyttöä moottorisahan voiteluöljynä. Näin ollen seesaminsiemenöljy lähteekin mökille odottelemaan parempaa käyttöä. 

Jännä oli myös lukea siitä, että eläinkunnantuotteiden nykyisin huono rasvahappokoostumus johtuu siitä, mitä niille syötetään. Viljalla, maissilla ja soijalla ruokitun eläimen rasvahappo koostumus on huomattavasti vääristyneempi kuin esimerkiksi heinällä ruokitun naudan. Kirja väitti, että perinteisesti ruokitutujen eläinten liha ja niistä saatavat tuotteet olisivat rasvahappokoostumukseltaan lähempänä optimia (1:1). Tällöin riista ja esimerkiksi ylämaankarjan liha pitäisi olla parempaa teho- tai edes luomutuotettuun nähden. Toki en tiedä kuinka paljon muualla ruokitaan nautoja ympäri vuoden tuorerehulla, jonka voisi kuvitella olevan aika lähellä laitumelta saatavaa heinää. Toki sekin tehdään monesti appeeksi, mutta eipä ole pelkästään viljaa.

Syyllisyys jo tehdyistä valinnoista ja syödyistä ruuista on ehdottomasti turhaa, mutta kokonaan en tunteesta meinaa päästä eroon. Siksipä tännekin puran tätä turhuutta. Nämä ovat niitä tunteita, joita pitäisi välttää, jotta paraneminen olisi tehokkaampaa, joten täytyy käsitellä ne pois alta. Syötyjä sokereita ei saa syömättömiksi. Onneksi sentään lopetin sokerit ja valkoiset vehnäjauhot ennen sytokuureja. Ja rasvahappokoostumus ravinnossa on varmasti parantunut aiempaan nähden, kun nykyisin syön paljon avokadoja ja kalaa. Tosin syön myös paljon siemeniä ja pähkinöitä, joissa on paljon öljyä ja rasvahappojen suhde vähän niin ja näin, mutta niissä on paljon muita kivennäisaineita, joiden vuoksi ei kannata lopettaa niiden syömistä. Lähes kaiken punaisen ja valkoisen lihan sekä maitotuotteiden jättäminen pois ruokavaliosta on myös vähentänyt omega-6 rasvahapon saamista varmasti.

Seuraava asiakokonaisuus Anticancer kirjassa on ympäristömyrkyt, jotka nostetaan myös isoksi syövän aiheuttajaksi, vaikka elintavat ovatkin se ykkönen. Siitä kuitenkin luultavasti lisää jokin toinen päivä, sillä en ole lukenut jaksoa vielä kokonaan.Mutta jo tässä vaiheessa voin todeta, että kyllähän sieltäkin tulee niitä syyllistäviä asioita vataan ja etenkin mielessä on, miten voisi Iidan pitää mahdollisimman vähän altistuneena monilla aineille. Aika haastavaa se on, vaikka kotona yrittäisi minimoida kaiken. Mutta tästä toisena päivänä lisää.

Tänään oli jälleen ihana auringonpaiste. Mikko on ollut sen verran kipeä, ettei lähtenyt kävellen hakemaan Iidaa, mutta päästi sentään minut hakemaan neidin kärryillä. Vastahakoista se oli, mutta täytyyhän sitä jossain vaiheessa luottaa siihen, etten saa epikohtausta koska tahansa ja pärjään Iidan kanssa kahdestaan. No tulimme hieman pidempää reittiä ja kokonaisuudessaan minun lenkkini oli 4,4 km. Iida ihana lauloi kolmatta päivää koirankakka laulua: Koirankakka hyi, hyi, koirankakka hyi, hyi jne.