Lauantai aamuna Iida kömpi mun viereeni joskus kolmen pintaan, kun isu kuulemma kuorsasi liian kovaa. Neiti oli käynyt ottamassa märän vaipan pois vessassa, joten ensin täytyi käydä etsimässä kuiva vaippa ja sitten vielä eri reissulla etsimässä unikaveri kissaa isun vierestä, joka ei tiennyt mitään meidän käynneistä huoneessa. Minä laitoin röyhkeästi korvatulpat korviini ja jatkoin nukkumista, joten unet jatkuivat aivan mukavasti saman peiton alla olleesta unikaverista huolimatta. Onneksi Iida antoi nukkua kahdeksaan toisin kuin perjantai aamuna, kun hän heräsi puoli kuudelta. Silloinkin neiti joutui sitkuttamaan sängyssä seitsemään, kun en suostunut nousemaan ylös aikaisemmin.
Lauantaihin mahtui monenlaista touhua. Kun viimein saimme aamupuurot tehtyä ja syötyä, lähdimme kaupungille asioille. Kävimme muun muassa kirjakaupassa ja shushibaarissa maistiaisilla. Ja kyllähän shushit olivat aivan eri luokkaa vastatehtyinä kuin jossain noutopöydässä tuntitolkulla seisoneina. Minun valikoimassani oli paljon levää ja tofua. Iida söi yhden avokado päällysteisen, mikä oli aivan hyvä pienelle ensimaistajalle. Tuossa paikassa täytyy käydä joku kerta lounaalla.
Takaisin Kasperiin tultuamme kävimme vielä ruokakaupassa, jossa Iida sai oman lippukärryn. Sitten lähdimme pyörälenkille (eli Iida pyöräili) hyvin kipakassa tuulessa. Lenkki oli lopulta noin 1,8 km kartasta mitaten ja 2,3 km askelmittarini mukaan. Tällä kertaa luottaisin kuitenkin enemmän karttamittaukseen. Oikeastaan olen alkanut epäillä askelmittarin luotettavuutta, joka käyttää luultavasti gps-paikannusta matkan mittaukseen. Ainakin toisinaan se saattaa olla väärässä. Täytyy ehkä joskus mittailla kartaltakin tekemiäni lenkkejä.
Illalla lämmitimme vielä saunan, jotta huoneeni lämpeäisi vähäsen, kun oli luvattu niin kylmää yötä. Ei voi olettaa, että lämmitys pysyisi perässä, enkä halunnut jälleen palella peittojen alla. Iida kylpi sydämensähalusta. Isu onneksi tuli meidän kanssa saunomaan, sillä en uskaltanut Iidan kanssa kahdestaan mennä kuumaan, kun aivan varma en voi pääni lämpökestävyydestä olla.
Sunnuntain vastainen yö oli ihana. Heräsin ensimmäisen kerran neljältä ja toisen kerran puoli seitsemältä ja jatkoin uniani kahdeksaan. Vällyjen alla oli suloisen lämmintä. Saunan hormin lämmitys ei ollut lainkaan tyhmempi juttu, vaikka ulkolämpötila ei ilmeisesti laskenut aivan niin alas kuin oli ennustettu. Ja Iidakin pysyi isun vieressä koko yön. Ikävä kyllä kurkku tuli kipeäksi yön aikana, joten olisikohan huoneilma ollut hieman liian kuiva tai ehkäpä olen kuitenkin saanut jonkin pöpön. Ainakin pöpöjä on ollut tarjolla ja vastustuskyky nyt luultavasti heikoimmillaan. Raukean ja pitkän yön jäljiltä on päivään herääminen ollut aika tuskaista. Koko kroppa on vastustanut pystyssä olemista. Täytyy varmaankin vähentää jälleen nukkumislääkeannosta.
Iltapäivällä kävimme matelija, käärme ja kummajais -näyttelyssä. Näyttelyssä oli paljon käärmeitä, liskoja, hämähäkkejä, täytettyjä kaloja ja hyönteiskokoelmia. Erikoisuutena oli näyttelyn vieraina kaksi pientä alligaattoria, jotka olivat vielä kasvuvaiheessa (syntyneet 2013). Iida jaksoi oikein hyvin ikäisekseen ja ukki kelpasi pitkän aikaa seuraksi. Melkein sain katsottua koko näyttelyn, vaikka loppuajasta Iida siirtyi kiertämään mun jalkojani ja kiskomaan omaan suuntaansa. Onneksi näyttely ei ollut yhtään suurempi. Iidasta parasta oli täytetyt purjekala ja pallokala. Minusta siellä oli muutamia todella hienoja käärmeitä.
Viikonloppuna en tarvinnut lainkaan pahoinvointilääkettä, kun söin tasaisesti. Ainoa haitta oli perjantaina alkanut sääriluiden kolotus, jonka vuoksi jouduin ottamaan villasäärystimet takaisin käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti