Eilisestä oppineena päätin, etten lähde Mikon kanssa hakemaan Iidaa rattailla, vaan tein oman 3 km kävelyn jo aamupäivästä, ennen kuin otin myrkyn. Pääasia, että kävin pihalla ja kävelyllä. Tavoittelin parin kilsan lenkkiä, mutta se hieman venähti. Huomenna saattaa lenkki jäädä kokonaan väliin kun aamupäivästä on muita menoja.
Yö meni hyvin uudella järjestelyllä ja minusta me jatketaan tällä tavoin nyt toistaiseksi. Mikko sai nukuttua paremmin, enkä minäkään herännyt Iidan toimesta kuin pari kertaa. Yksi pissireissu tehtiin, joka päätyi valtaisaan huutoon, kun väärä vanhempi oli viemässä vessaan... Mutta eiköhän Iida taas totu. Aamulla Mikko totesi kuitenkin olevansa niin väsynyt, että perui viikonloppureissunsa. Mua harmittaa kovasti, koska soisin hänellekin vähän huveja. Tuntuu siltä, että Mikko joutuu uhraamaan koko vähäisenkin sosiaalisen elämänsä minun ja Iidan vuoksi. Toki jos väsymys tuntuu todella pahalta, niin eipä viikonlopustakaan saa parasta irti. Me kuitenkin jatketaan Iidan kanssa suunnitelman mukaan ja mennään mun vanhemmille kahdeksi yöksi. Saapahan Mikko nukkua univelkojaan pois.
Musta ei kyllä koskaan saa kovin hääviä hortonomia. Nyt alkaa joulutähti vedellä viimeisiään (jopa uudet lehdet nahistuvat). Yritin laittaa myös pinaattia kasvamaan, niin komeat sirkkalehdet ovat alkaneet kuolemaan ennen oikeiden lehtien ilmestymistä. Monissa ruukuissa mullan pinnalla kasvaa jotain valkoista ja selvästi meidän huonekasvien hyvinvointi liittyy tähän valkoiseen johonkin. Ne joiden pinnalla kasvustoa ei ole, voivat hyvin (paitsi yksi poikkeus, jossa valkoisesta kasvustosta huolimatta kasvilla tuntuu menevän hyvin). Viikonloppuna laitetut herneet ovat nousemassa nätisti, eikä sen astian pinnalla ole vielä mitään valkoistakaan. Ensimmäinen herneenversokokeilu päättyi mullan kompostoitumiseen, joten nyt yritetään hieman ilmavampaa kasvatusta. Pari kasvia meillä kuitenkin on, jotka kukoistavat hyvän valon vuoksi. Toinen on kukkinut tasaisesti ja tekee ehkä söpöimmät kukat koskaan. Tässä kännykällä otettu kuva, joka ikävä kyllä ei ole kovin selvä.
Tänään kirjoittelin syöpää estävästä ravitsemuksesta vertaistukifoorumille, jotta sellaisetkin potilaat, joilla ei ole energiaa itse selvitellä asioita hyötyisivät helposti ravitsemustiedosta. Miksipä panttaisin tietoa, kun sitä olen keräillyt. Onhan mukava olla muille avuksi, etenkin kun hoitohenkilökunnalta näitä tietoja ei saa, vaan kaiken joutuu itse kaivelemaan. Mikäs siinä jos kiinnostaa ja voi hyvin, mutta entä ne, joilla kaikki voimat menee hoitoihin. Enhän minäkään sädehoitojen aikana olisi jaksanut tätä selvitystyötä tehdä ja kaikkiin lähteisiin olen saanut vinkkejä. Tällä hetkellä luen Anticancer-kirjasta syöpää ehkäisevistä ruuista (jotka tietenkin ovat aika pitkälti samoja kuin toisessakin kirjassa), niin jatkuvasti mieleen pomppaa uusia ajatuksia ja tekisi mieli korjata tekstiäni. No vielä ehtii kun koostan siitä tiedostoa. Kiva olisi saada muiltakin foorumilaisilta vielä kommentteja ja ehkäpä sieltä tulee niitä täydennyksiä, jotka pyörivät omassakin mielessä.
Mikko haki Iidan rattailla ja ovelle saapui suoraa huutoa karjuva tyttö. Heillä oli erimielisyys siitä, saako Iituli kulkea yksinään pihan poikki. Kun Iida ei uskonut, niin Iidalta kiellettiin pyöräily ja tuotiin sisälle, joka oli suurin syy raivariin. Ruuan jälkeen metiin kuitenkin ulos keinumaan ja pyöräilemään tilanteen rauhoitettua.
Vähän on vatsa ollut kipeä kolmannen sytopäivän kunniaksi. Yhden ylimääräisen pahoinvointilääkkeen jouduin ottamaan, mutta toivotaan, etten tarvitse tänään enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti