Sorjaa pitkästä aikaa

Iituli ei onneksi ollut päivän aikana kovin sairas. Nuutuut toki, eikä keskittyminen piisannut oikein mihinkään. Iltapäivästä lämpö nousi selvästi uudelleen ja Mikolla oli oikein ikävä ilta minun hurvitellessa Sorjassa. Kyllä munkin kotona oloaikana pari raivaria tuli mm. kuumeen mittauksesta, mutta ilmeiseti päivän pahin raivari oli sitten mun poissa ollessa. Olin kyllä valmistellut Iidaa siihen, että en ole kotona nukkumaan mennessä ja luettiin iltasatukin ennen mun lähtöä valmiiksi. Mutta todellisuus paljastui taas hieman myöhään. Toisaalta Iida ajoi mua jo pois kotoa aiemmin, jotta pääsee katsomaan Kaapoa, jota katsoataan vain silloin, kun äiti on poissa (tämän Iida on itse päätellyt). Ja Iida tänään totesi myös, että "minä olen iloinen kun äiti on parantunut ja menee kuoroon". On tämä sairastaminen niin vaikea asia ymmärtää ja tietenkin todella pelottava asia lapselle. Mutta meillä on siis huomennakin kotona sairas lapsi. Sairastaessa täytyy kuitenkin ulkoasu olla kunnossa, vai mitä.

Päivä meni vanhemmilla aika lailla Iidan pillin mukaan. Jotain ruokaa aina toinen yritti tehdä ja minä sain pääteltyä parit vauvansukat, jotka vein Sorjan harjoituksiin yhdelle kätilölle synnytysosaston vauvoille. Sorjassa kerätään vauvansukkia joka kuun ensimmäisissä harjoituksissa. Minusta aika mahtavaa oiheistoimintaa naiskuorolta. Ainakin yhdet sukat on vielä tulossa. Nämä olisivat ehtineet mukaan ilman sairasta kissiä.

Olin jo viime viikolla kuullut yhdeltä syöpäpotilaalta, että hänen lääkärinsä oli kehoittanut välttämään vehnänorasta sytokuurien aikana. Tänään tiedustelin hieman tarkemmin, mitkä perustelut lääkärillä oli. Ikävä kyllä olin epäillyt oikein. Vehnänoras on niin puhdistava aine, että voi vähentää sytostaattien tehoa. Tänään ehdin jo ottaa oraan, mutta taidan jättää oraat ja levät nyt pois kokonaan, kun syön sen verran paljon vihreää, että puhdistavaa vaikutusta taitaa tulla ihan riittävästi muutenkin. Ei kyllä käynyt pienessä mielessäkään kysellä vehnänoraasta lääkäriltä ennen ensimmäistä kuuria. Muuten kyllä kyselin  ravintolisistä ja vastaus oli lähinnä, että maksan kautta meneviä kannattaa välttää. Eipä siinäkään vaiheessa välähtänyt. Onneksi kuureja on tulossa vielä, joten toivottavasti en ole onnistunut tyrimään koko hoitoa. Enkä lopulta ole käyttänyt orasta kovinkaan kauaa. Mutta kävipä mielessä myö se, voiko ensimmäisen kuurin helppous osittain johtua tästä...

Sorjan harjoituksissa meni oikein mukavasti. Ääni toki väsyi illan aikana ja varsinkin alussa oli pientä osumatarkkuusongelmaa, mutta eipä muuta voi olettaakaan neljän kuukauden laulutauon jälkeen. Jos vain Mikko päästää mut, niin voisin varmaan käydä lähtökohtaisesti tiistaiharjoituksissa ainakin muina kuin sytoviikkoina. Onneksi Iitukaan ei joka viikko ole kotona sairastamassa. Harmittaa tosin vähän, että tänä keväänä en pysty kuitenkaan osallistumaan 5-vuotiskonserttiin tai lähtemään Lahden naiskuoropäiville. Mutta kaikkea ei voi saada, joten jos sitten terveyttä jossain vaiheessa positiivisesta kuoroeergiasta tiistaiharjotuksista.