Aamupäivästä tuli heti käymään AVI:n aikainen työkaveri. Vaikka huomasin viestin vasta kahdeksalta, kun aamupuuro oli vasta laitettu kiehumaan, niin linssikeitto oli jo hyvin hautumassa kymmenneen mennessä. Ja sängyt sijattu. Ja Iida odotuksesta kärsimätön.
Mikko oli tänään pelailemassa X-wing turnauksessa ja mummo tuli pitämään Iidalle ja mulle seuraa. Yhdessä käytiin 2,5 km kävelyllä ja aika hyvin pää sen kesti.
Väsy on valtaisa edelleen. Ehkä keskiviikon kohtaus tuntuu lisäväsynä. Kortisonin alasajon huonojapuolia on sen päiviä piristävän vaikutuksen loppuminen ja toisaalta nukkumislääkkeen päiviä väsyttävä vaikutus ehkä voimistuu nyt. Mielenkiintoista olisi tietää myös kuinka paljon epilepsialääkkeiden väsyttävä vaikutus tuntuu nyt, kun kortisoni ei enää kumoa väsyttävää vaikutusta. Sytostaattikin saattaa vielä tuntua ja ikävä kyllä sen vaikutus kumuloituu kuurista toiseen. Vähän pelottaa kuinkahan väsynyt olenkaan kesällä. Toivottavasti tämä väsy helpottaa kuitenkin jossain vaiheessa aina kuurien välillä.
Väsy aiheuttaa sen, että mielihalut kasvavat. Tekisi kauheasti mieli jotain sokerista herkkua kuten tummaa suklaata. Ei olla pitkään aikaan tehty raakasuklaatakaan, joten nyt alkaisi olla aika, jotta voisin sortua terveellisempiin vaihtoehtoihin. Samalla pitäisi tehdä pakkaseen raakakakun paloja samasta syystä. Pakkaseen voisi tehdä myös banaanijäätelöä. Mutta saatiinpa tehtyä pienet lasilliset porkkanamehua pitkästä aikaa.
Mikko sai tänään proviisori kaveriltaan meille pieniä korkillisia ruiskuja ja suojaputkilon, joten pystyn ottamaan epikohtauslääkkeen mukaan käsilaukkuun. Yksi ruiskullinen voidaan täyttää kotikaappiinkin, joten ollaan aika paljon paremmin varustautuneita kouristuskohtauksiin. Toivotaan, että varustautuminen itsessään pinentään kohtaustodennäköisyyttä.
Iitu kertoi tänään, kunka hänestä pitäisi tulla ihan pieni ja hän voisi mennä isin masuun ja syntyä poikana.
Ah, rakastan iitulin mutkatonta logiikkaa. :) mene päivä ja hetki kerrallansa. Oot mielessä kovasti. <3
VastaaPoista