Meidän pipi ei halunnut enää tänään olla kissinä. Potilas on ollut virkeä, mutta keskittymiskyky on tietenkin ollut vielä niin ja näin. Onneksi Iituli nukkui yli seitsemään, joten yöunet olivat pitkät. Tunteet ja ovet ovat kyllä räiskyneet, joten ehkäpä toipumista on tapahtunut, etenkin jos äitiinsä on tullut. Toivottavasti Iida on huomenna hoitokunnossa, sillä kotona on aivan liian vähän tekemistä Iidalle tällä hetkellä, kun kaverileikkitarvetta on päässyt purkamaan vain yhtenä päivänä tällä viikolla. Ainakaan lämpö ei ole enää noussut. Toinen silmä on ikävä kyllä melkoisen punainen... Varmaan jokin silmätulehdus on nyt seuraava vitsaus. Viime viikolla tosin mullakin toinen silmä punasteli, mutta se meni onneksi itsekseen ohi, joten jäädään Iidankin tilannetta nyt aluksi seurailemaan.
Nukkumislääkkeen vähennys tuntui yöllä, kun en enää sammunut aamuyön vessareissun jälkeen yhtä hyvin kuin aiemmin. Nukahdin kuitenkin ennen kuin koin oikeaa tarvetta hakea lisänukahtamislääkettä. Ehdin kyllä jo miettiä sen tarpeellisuutta. Toisaalta päivät ovat olleet vähemmän takkuisia kuin esim. maanantai, vaikka olenkin haukotellut kiitettävästi.
Mummo tuli Iidan kanssa leikkimään iltapäivästä, jotta päästiin kauppaan ja kävelylle. Nyt hain luontaistuotakaupasta berberiiniä ja kovasti olen miettinyt fisetiiniä ja havupuu-uutejuomaa. Niiden suhteen en ole vain päättänyt vielä mitä teen. Iidalla oli täysitouhu päällä mummon kanssa, joten ainakaan niiden touhujen perusteella ei tarvitse miettiä huomista hoidossa jaksamista.
Lenkki oli tänään hyvin reipas sauvakävely ja matkaa kertyi 2,5 km. Takaisin tullessa olin sitä mieltä, että hyvin jaksaisi tehdä vielä lisälenkkiä. Kurniva nälkä pakotti kuitenkin kotiin tekemään ruokaa. Iidakaan ei ollut "kunnon ruokaa" saanut vielä ja kello oli reippaasti yli neljän (Lounas ei kuulemma ollut ruokaa, kun sai vihersmoothieta ja leipää. Vain haarukoitava ruoka on oikeaa.). Onneksi ruuanlaitto pakotti kotiin, sillä kesken muikkujen paiston, jouduin taas poistumaan paikalta pienen nykinykikohtauksen vuoksi. Onneksi tunnistan ja myös nykyään tunnustan nämä tilanteet, niin päästään paljon pienemmin vaurioin.
Päivittäinen turvotuksen vaihtelu on kyllä suurta, sillä tänään ei toppahousut taaskaan menneet kiinni. Ja kyllä ensimmäinen sytostaattikuuri ainakin jotain teki, koska ripset ovat alkaneet lähteä irti. Toivottavasti vaikuttivat myös oikeaan kohteeseen. Berberiinin pitäisi tehostaa sytostaatin syöpäsolujen tappavaa vaikutusta. Nyt on myös muutaman päivän ajan ollut vähän huono-olo, mutta luulen sen johtuvan jostain, mitä olen syönyt. Ainakin olen syönyt enemmän viljatuotteita viimeisen viikon aikana, kuin kuukauteen ennen sitä, joten en tiedä voiko tällä olla jotain tekemistä huononolon kanssa. Muutakaan en oikeastaan ole keksinyt. Jos täysjyväviljat ovat kasviksia parempia kuidunlähteitä, niin täysin mahdollistahan tämä on.
Lapset osaavat joskus sohaista vahingossa hyvin kipeisiin asioihin. Iltapesulle mennessään Iitu kertoi, kuinka haluaisi samanlaisen plöllön (ison mahan) kuin isillä ja äidillä. Minä yritin sanoa, ettei sitä kannata toivoa. Etenkään samanlaista plöllöä kuin äidillä. Iidan vuorostaan kommentoi, että hän haluaisi, jotta äidin mahassa olisi vauva. Hän haluaisi hoitaa vauvaa. Tietenkin tämä sai minut itkemään ja sanoin, kuinka äitikin haluaisi kovasti, mutta voi olla ettei äidin masussa enää koskaan ole vauvaa. Kerroin kuinka Iida on onneksi olemassa ja on aina äidin oma vauva. Iituli lohdutteli niin hassuilla asioilla, että aloin itkunsekaisesti nauraa, mihin hän oli oikein tyytyväinen ja pitkän houkuttelun ja monen kertaisen halittelun jälkeen meni lopulta pesulle. Ihana tyttö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti