Eilen Prismassa käydessämme haimme 1,5 l punaviinihanapakkauksen, jota maistoimme hieman illalla (puhtaasti lääkinnällisistä syistä...). Aivan hyvää viiniä se oli, vaikka olikin punaista. Ja hanapakkauksessa viinin kai pitäisi pysyä parempana pidempään, kun pysyy tyhjiönä, jolloin voidaan juoda sitä pitemmällä aikavälillä.
Aamu oli oikein kunnon taistelu vetkuttelevan 3-vuotiaan kanssa. Kaikessa täytyi laittaa vastaan. Ja Mikko oli äreä kuin mikä huonosti nukutun yön jäljiltä (kuulemma naisväki oli vähän levotonta...). Oli siis todella mukava päivän aloitus. Iitulille täytyy kuitenkin antaa tunnustusta siitä, että heräsi yöllä kaksi kertaa pissille ja vaippa oli kuiva vielä aamullakin.
Päivä meni muuten leppoisasti. Pyykkiä oli taas kertynyt kumman paljon, joten pyykkikone lauloi tiskikoneen kanssa duettoa. Mikko pelaili yläkerrassa ja minä yritin katsella vähän Sorjan uusia nuotteja pianon kanssa. Yhden uuden kappaleen sain opeteltua jo alustavasti ulkoakin. Ja sitten lueskelin taas Anticancer-kirjaa. Sain kahlattua läpi syövän biologia osuuden. Seuraavaksi on syövälle suotuisista ja haitallisista olosuhteista eli elimistön ympäristöstä.
Olen parina yönä yrittänyt keskittyä herättyäni hengitykseen ja löytää yhteyttä mielen ja kehon välille. Tänään makoilin hetken sängyllä päivälläkin ja kokeilin miten käy. Keksin kuvitella jotain mieluista ympäristöä: kalliomännikköä, jyrkännettä, maapuita, puolukanvarpuja, jäkälää, auringonpaistetta ja käen kukuntaa. Tämä jopa toimi, vaikka olinkin hieman skeptinen aluksi. Siinä vaiheessa kun porkkanat tulivat mieleen, niin maisemaan oli suhteellisen helppo palauttaa itsensä.
Iituli oli eilen todennut Mikolle hoitopaikan pihassa, että enää ei ole paljoa jäätä, joten isi voi tulla hakemaan kärryillä. Iitu on todella kaivannut hoidon jälkeisiä kärryttelyulkoiluja. Ja tänään toive toteutui ja haettiin Iida hoidosta kävellen. Matka olikin lyhyempi kuin muistin ja kuvittelin. Vain 3,2 km edestakaisin. Kyllä tuon matkan jaksaa tehdä vaikka joka päivä ja samalla saa kuitattua päivän lenkin. Voihan matkalla vähän tehdä ylimääräistä lenkkiä sellaisina päivinä kun tuntee jaksavansa, mutta tänäänkään en oikein uskaltanut edes ehdottaa sitä, jotta jaksan illan hyvin kuorossa. Tarkoitus oli lähetä hyvissä ajoin, mutta lopulta päästiin lähtöön vasta kynnenen minuuttia ennen sovittua hakuaikaa. Aika vauhdilla siis saatiin lopulta mennä.
Kotiin tultua Iida halusi mennä vielä kävelemään, joten lähdin vesisateessa kiertämään sitä mun alkuperäistä lenkkiäni eli Iidalle pitkä 600 metriä. Itselle ehti tulla koirankakkojen ihastelun lomassa kylmä, mutta kun Iida haluaa kävelylle, niin pakkohan sitä on mennä, jotta jalat vahvistuvat. Koirankakat olivat todella mielenkiintoisia ja muutamalle roskallekin jätettiin lähes helliä jäähyväisiä.
Seuraavaksi lähden kuoroharjoituksiin. Hieman on hartia jäykkänä tällä hetkellä, joten toivotaan, ettei siellä tule ylläreitä. Joskohan Mikko vähän hieroisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti