Mullahan on aina ollut taipumusta yliampuvaan kokkaukseen (tullut äitiini ja muumiini). Olen jo jonkin aikaa suunnitellut, että meidän 2010 vanhentuneista härkäpapurouheista pitäisi tehdä kasvispihvejä. Tänään oli se päivä, kun suunnitelma päätettiin toteuttaa. Ohje oli kokonaisista keitetyistä härkäpavuista, joten sen muuttaminen härkäpapurouheeksi oli hieman haastavaa. Alunperinkin tarkoitus oli tehdä tupla-annos, mutta se muuttui tripla-annokseksi matkan varrella. Ja luultavasti härkäpapua oli niin paljon, että muita aineksia olisi saanut olla nelinkertainen määrä. Pihvit jäivät aika ruoheisiksi, koska en keittänyt papurouhetta, eikä sauvasekoittimella saanut sitä oikein hienommaksi (olisi pitänyt käyttää tehosekoitinta). Puolet taikinasta paistoin pannulla ja loput kokeilin paistaa uunissa. Uunissa tuli parempia, kun ainekset pehmenivät pidemmässä paistossa. Huomenna olisi sitten falafelien ja cashew-porkkanapihvien tekopäivä. Aina täytyy tehdä suurisuuntaisesti kaikkea, jotta saadaan sitten pakkaseenkin. Mikko "huokailee", mutta on onneksi kiltisti avustamassa. Periaatteessa taitaa olla samaa mieltä, vaikka kauhistelikin tämän päivän taikinan kokoa. Härkäpapupihvejä päästään kokeilemaan uudelleen (tästä päivästä oppineena), koska rouhetta on edelleen melkein kilo jäljellä... Lisäksi löytyy kokonaisia härkäpapuja.
Aamupäivällä oli taas psykiatrisen sairaanhoitajan tapaaminen. Olin kovaa lähdössä sinne tuntia liian aikaisin, vaikka olinkin ajatellut kuinka sytostaatti täytyy ottaa siellä heti session alkuun. Pahoinvointilääkkeen ehdin ottaa myös tuntia liian aikaisin suunnitelmaan nähden, mutta ei se onneksi haitannut. Koska olimme lähtökuopissa liian aikaisin, ehdimme käymään kaupassa ennen sairaalalle menoa, mikä oli aivan hyvä.
Lenkki ja ulkoilu jäivät tekemättä, mutta ehkä se sallitaan näin kuuriviikolla. Iltapäivästä alkoi vielä tihuuttamaankin. Iida pyöräili hetken hoidosta tultuaan, mutta taisi olla aika väsyksissä, kun ei muutaman polkaisun jälkeen jäi tuijottelemaan ympärilleen ja vaati taas alkuvauhtia isältään. Mummo tuli hetkeksi leikkimään ja Iida ei taaskaan malttanut syödä oikein. Mummon kanssa tekivät taidetta sekä vahakynillä että vesiväreillä.
Päivä on mennyt aivan kohtuullisesti. Samaan kellon aikaan kuin parina edellisenä päivänä jouduin ottamaan ylimääräisen pahoinvointilääkkeen. Ehkä tänään on ollut enemmän nykinyki olo... Olenkin ihmetellyt, kun tällä viikolla ei ole ollut yhtään kohtausta. Itseasiassa edellisestä taitaa olla viikko. Mikko vähän hieroi, joten toivotaan, että pahin jumi meni ohi ja saan jatkaa kohtauksetonta aikaa. Periaatteessahan myrkyn ei pitäisi vaikuttaa sädehoidon tapaan kohtausriskiin, koska se ei aiheuta aivoturvotusta. Toki huono-olo ja sen aiheuttama jännitys voi tietenkin vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti